Jokainen ihminen tarvitsee liikuntakykyä, jaksaakseen toimittaa arjessa tarvittavat normaalit askareensa.
Tiesitkö, että vaikka harrastaisit kohtuullisen aktiivisesti liikuntaa, mutta päiväsi muuten on paikallaan istumista tai makaamista, ei liikuntaharrastukset yksin riitä antamaan tarpeeksi terveydellisiä vaikutuksia. Viralliset liikuntasuosituksien mukaan kestävyysliikuntaa jossa hengästyt tulisi olla vähintään 2,5 h tai reippaampaa/rankempaa liikuntaa 1,5 h viikossa. Lihaskuntoa sekä tasapainoa harjoittavaa liikuntaa vähintään pari kertaa viikossa. Lisäyksenä on tullut arkiaktiivisuuden ylläpito, puuhastelu ja että liikuntarupeamat voi jakaa entistä enemmän lyhyempiin sessioihin, mikäli aika ei riitä yhtäjak-soisesti harrastaa pidempään. Säännöllisyys on kaiken A ja O.
Harrasta sitä liikuntaa mistä pidät. Kaikkien ei esimerkiksi tarvitse eikä pidä tykätä kuntosaliharjoittelusta. Lihaskunto kun voi harjoittaa missä vaan, sisällä, ulkona, kuntosalilla, metsässä vaikka peräkammarissa.
Vaikka liikuntainnostusta ei olisi tullut sinulle äidinmaidossa, eikä liikuntakärpänen ole päässyt puraisemaan, ei peli ole suinkaan menetetty.
Esimerkkinä voin kertoa, että oli aikoja nuoruudessa, jolloin ei mikään liikunta kiinnostanut, moni laji oli traumaattisten koulukokemusten jälkeen jättimäisiä inhokkeja. Silti, monesta inhokista on tullut minulle aikuisena, vuosien vieriessä, rakas laji. Jopa pallosilmänkin olen huomannut löytyneen jollain tapaa, vaikka koulussa minut valittiin aina viimeisenä koulun urheilutunneilla pesikseen ym. palloilulajeihin.
Pystyvyyden tunne on nyt aikuisena ollut hyvä kannustin harrastaa liikuntaa. Se tunne, kun esimerkiksi välilevyn luiskahduksen jälkeen vihdoin kykenin lähteä kivuitta kävelemään, sitten hölkkäämään, ja myöhemmin jopa juoksemaan. Se ilo, kun kuluneen polvinivelen oireilu vaihtui kivuttomiin polvin tehtäviin raskaisiinkin lihaskuntoharjoitteisiin ja jälleen lenkkeilyn pariin. Tämä saatiin aikaiseksi mm. ajoissa aloitetulla maltillisella pienien painojen treenillä ja rauhallisilla, ei liian usein tapahtuvilla lenkeillä sekä painonhallinnalla.
Liian moni luovuttaa siinä vaiheessa, kun saa jonkin diagnoosin, vaikka silloin pitäisi pyrkiä oman kunnon ja kivun ehdoilla eteenpäin maltilla ja määrätietoisuudella. Osalla jää lääkäriin hakeutuminenkin liian myöhäiseksi.
Uskon, että kaikille löytyy oma, mieleinen tapa liikkua, jos vain vähänkin on halua aloittaa ja etsiä omaa kivaa lajia. Apua kivuttomaan tai kivuttomampaan liikunnan harrastamiseen löytyy vaikka minulta.
Minun omat liikuntaharrastukset sekä oma liikuntafilosofiani ohjatessani asiakkaita, on terveys edellä meneminen sekä se, että liikkumisen olisi oltava edes vähän (tai paljon ) kivaa 🙂
Pidetään hauskaa liikkumalla, yhdessä tai itsekseen!
Mitäpä jos aloittaisit omanlaisen liikunnan harrastamisen vaikka tänä kesänä? Mikä sinua estää?
Tmi Tuula Issakainen 