Jokainen olento maan päällä kaipaa hyväksyvää kosketusta edes joskus. Me aikuiset kosketamme huolehtien ja hyväksyen lapsiamme ja lapsenlapsiamme. Myös lemmikkimme saavat hellittelyä osakseen.
Joskus, jossain elämäntilanteessa unohdamme arjen kiireen ja väsymyksen keskellä koskettaa hyväksyen kaikkein lähimpiämme: puolisoa, parhaita ystäviämme. Joillekin ainoita mahdollisuuksia on saada lempeää, oloa parantavaa hoivaa esimerkiksi hieronnassa, jalkahoidossa, kosmetologin käsittelyssä.
Mihin meillä unohtuu hyvän jakaminen? Voisiko tämä päivä olla se päivä, kun taas otamme paremmin huomioon nämä kaikkein lähimpänä olevat ihmiset? Yllätämme lempeydellä, silitämme, paijaamme, halaamme ja/tai otamme kainaloon.
Suurimmalla osalla ellei peräti joka ikisellä ihmisellä tulee vastaan päiviä, jolloin mikään ei onnistu. Olet yhtäkkiä kömpelö kuin norsu posliinikaupassa, tavarat putoilee käsistä, auvot päätäsi sopimattomalla hetkellä, kaikki v…ttaa ja tunnet itsesi kaikkea muuta kuin onnistuneeksi yksilöksi. Mikään ei tunnu menevän niinkuin pitäisi. Tunnet otsassasi leiman:’olet epäonnistunut yksilö’. Hirveästi ei asiaa auta, että joku neuvoo sinua hengittämään rauhallisesti, laskemaan kymmeneen, rauhoittumaan. Katsot vimmaisena ympärillesi, haluaisit joko haastaa jonkun kaksintaisteluun tai toivot, että maa nielaisisi sinut tai peräti mielisit mennä saunan taakse ja…. Mikä eteen? On monia helpotusta tuovia keinoja. Itselläni toimii monet keholliset keinot, kuten esimerkiksi
– itsensä halaaminen ja hyväksyvä kosketus (toki toisen ihmisen tekemänä toimii myös hyvin ) 😉 -musiikin kuuntelu, luonnon äänet -rentoutumisharjoitukset, hengitysharjoitukset -luonnossa liikkuminen (edes lyhyt tuokio lähimetsässä)
Vaikka kaikki ei ole mennytkään kuin Strömssöössä, olet silti ihan mukiinmenevä tyyppi. Mikä on sinun keinosi laskea kierroksia alaspäin? Mikä saa sinut jälleen toimintakykyiseksi, rauhallisemmaksi versioksi itsestäsi?
Mieltä rauhoittavaa syksyn aikaa Sinulle, ystäväni! 🙂
Lapsilla yleensä on luontainen ilo ja into liikkua. Hypitään ja pompitaan, joka paikkaan olisi ehdittävä ja mieluiten juostaan, että varmasti ollaan perillä mahdollisimman pian. Kiipeillään ja möngitään onkaloihin, pelataan pallopelejä. Kahlataan vedessä ja uidaan. Painitaan ja peuhataan. Tanssitaan ja voimistellaan. Luistellaan ja hiihdetään.
Mikä hitto meihin myöhemmin tulee? Toisille vanhemmat koettavat kasvattaa pumpulissa ja kieltävät kaiken kivan. Monelle koulu ja koulussa esimerkiksi liian kilpailuhenkinen liikunnan opetus nujertaa liikunnan ilon. Niin se teki aikoinaan minullekin. Olin kömpelö esimerkiksi pesäpallossa ja muissa pallopeleissä. Olin viimeinen, kuka valittiin peliporukkaan. Telinevoimistelu oli kauheaa, hiihdin koko kouluajan liian pitkillä ja jäykillä suksilla (pitihän kasvunvaraa olla ). Luistimet olivat liian isot, kasvunvaralla varustettu, tottakai!
Jostakin syystä tykkäsin jo silloin liikkua musiikin tahdissa. Niinpä kinusin päästä balettikouluun ja pääsin kuin pääsinkin sinne. En ollut enää epäonnistunut yksilö, joskaan en ollut enkä ole vieläkään notkeuden perikuva, ennemminkin Kanki-Kaikkonen. Harrastin balettia useamman vuoden, ja muistan lämmöllä balettiopettaja-Ninan sanat: ”älä koskaan lopeta musiikin kanssa liikkumista”.
Tieni vei opiskelemaan ja innostuin valtavasti Aerobikista. Myöhemmin Innostuin myös muista jumpista, eikä vähiten niissä soivan hyvän musiikin takia. Aikanaan ryhdyin ohjaamaan liikuntaryhmiä, musiikkia unohtamatta. Sillä tiellä luiskahti mennä liki 20-vuotta.
Hiihtoa inhosin noin 35-vuotiaaksi asti, kunnes sain ekat juuri minun mitoille ja painolle sopivat sukset sekä sopivankokoiset monot. Hemmetti, miksei kukaan kertonut aikaisemmin mikä ero on hiihtää sopivilla välineillä??? Nykyään suorastaan rakastan hiihtämistä, ja karvapohjasukset ovat kuin vastaus rukouksiini todellakin huoltovapaasta suksesta.
Kuntosalitreeni on kulkenut mukana elämässä enemmän tai vähemmän siitä asti, kun aikoinaan Sampola avattiin ekan kerran. Salitreenaaminen on ollut jo vuosia rakas harrastus läpi vuoden, myös kesällä (kiitos Juvan liikuntakeskus- Metal Sportin hyvän ilmastoinnin).
Ulkona liikkuminen kaikkina vuodenaikoina on ollut minulle mieluista läpi vuosikymmenten. Aikaisemmin patikointi oli harvinaista herkkua, silloin lenkkeilyä kävellen ja juosten tuli enemmän harrastettua. Vaan nyt, viime vuonna, löysin patikoinnin uudelleen.
Miksi tätä kirjoitan? Toivoisin valavani sinulle, lukijani intoa aloittaa uudelleen tai vaikka ensimmäistä kertaa liikunnan harrastaminen, sinulle mieluisalla tavalla. Kannustan etsimään itsestäsi esille liikunnan ilo, joka sinussa on ollut aivan pienenä, ennen kuin sen on joku onnistunut lyttäämään.
Unelmoi, suunnittele ja toteuta unelmiasi. Niin helppo sanoa ja niin vaikeaa toteuttaa, vai onko?
Meillä jokaisella on unelmia, suuria ja pieniä. Mitä haaveita sinulla on? Olisiko nyt hyvä aika alkaa toteuttaa niitä, tai ainakin aloittaa kulkemaan niitä kohti? Lopettaa sitku-elämä ja ruveta vaikka hyvin pienin askelin lähestymään niiden toteuttamista. Jos loputtomiin siirtää asioita ja niiden toteuttamista hamaan tulevaisuuteen, voi olla liian myöhäistä tehdä asioita todeksi.
Olin aikoinani lähelle 20 vuotta pankkimaailmassa töissä. Monet myllerrykset pankkialalla tekivät sen, että havahduin miltei 40-vuotiaana unelmoimaan alan vaihtoa. Toteuttaisin nuoruuden unelmani opiskella fysioterapeutiksi. Hetken pähkäiltyäni lähdin kyselemään mahdollisuuksistani päästä opiskelemaan alaa ja voisinko saada opintovapaata. Niinhän siinä kävi, että hain opiskelemaan ja pääsin ensiyrittämällä läpi.
Voin rehellisesti sanoa, että hetkeäkään en ole katunut päätöstäni. Sitä olen katunut, etten aikaisemmin älynnyt nostaa kytkintä ja lähteä valitsemalleni tielle. Ehkä aika oli kuitenkin silloin tarpeeksi kypsä päätökseen.
Olen vuosien varrella toteuttanut haaveitani, kuten opinnot personal traineriksi ja faskia manipulaatio osaajaksi. Haaveilenko edelleen jostakin? Kyllä, ja olen jälleen uuden edessä, toteuttamassa erästä haavettani todeksi. Olen haaveillut jo pidempään siitä, että voisin tarjota ihmisille yhä kokonaisvaltaisempia hyvinvointipalveluja. Patikointi ja luonnossa liikkuminen on tullut entistä enemmän tärkeämmäksi hyvinvointini peruspilariksi. Niinpä hain opiskelemaan työnohessa erä-/luonto-oppaaksi ja pääsin koulutukseen!
Luulenpa, että edessä on antoisa ja työteliäs 1,5 vuotinen opiskeluaika töitä tehden, uuttaa opiskellen ja uusia asioita soveltaen käytäntöön. Uusi lehti on kääntynyt jälleen elämäni tarinassa.
Entä jos tänä syksynä aika olisi kypsä Sinunkin toteuttaa jokin haaveesi todeksi, tai ainakin lähteä polulle kulkemaan sitä kohti. Entä jos….
Palaudutko mielestäsi arkena töistä ja /tai mahdollisesta liikunnasta? Koetko palautuvasi tarpeeksi lomalla? Miten nukut? Saatko tarpeeksi unta joka yö?
Missä sijaitsee mieltäsi rentouttava maisema? Onko se patikkaretken ihana luontomaisema tai kalareissun järvenselkä, rantasaunan rappusilta avautuva järvimaisema tai joku muu?
Yleisin syy riittämättömään palautumiseen on unen puute. Unen laatuun ja riittävyyteen vaikuttaa tunnetusti monet asiat: stressi, kehon kiputilat, raskas liikunta liian myöhään illalla, netissä notkuminen yömyöhään tai vain se ettei malta ajoissa käydä nukkumaan ja aamulla on syystä tai toisesta herättävä aikaisin.
Miten minä palaudun? Hyvän ruuan ja juoman kera, hyvien ystävien tai läheisten kanssa. Saunoessa leppeissä löylyissä, patikoidessa tai kävely- ja pyöräilylenkillä. Kesämökillä on mukava ladata akkuja ja nauttia Suomen kauniista luonnosta.
Kevyt liikunta, liikkuvuusharjoitukset ja hieronta ym. hoito: niistä on minun palautuminen tehty.
Mistä Sinä saat lisää virtaa? Ethän lastaa arkea ja lomaa liialla suorittamisella? Muista vanha viisaus, että usein vähemmän enemmän.
Jokainen ihminen tarvitsee liikuntakykyä, jaksaakseen toimittaa arjessa tarvittavat normaalit askareensa.
Tiesitkö, että vaikka harrastaisit kohtuullisen aktiivisesti liikuntaa, mutta päiväsi muuten on paikallaan istumista tai makaamista, ei liikuntaharrastukset yksin riitä antamaan tarpeeksi terveydellisiä vaikutuksia. Viralliset liikuntasuosituksien mukaan kestävyysliikuntaa jossa hengästyt tulisi olla vähintään 2,5 h tai reippaampaa/rankempaa liikuntaa 1,5 h viikossa. Lihaskuntoa sekä tasapainoa harjoittavaa liikuntaa vähintään pari kertaa viikossa. Lisäyksenä on tullut arkiaktiivisuuden ylläpito, puuhastelu ja että liikuntarupeamat voi jakaa entistä enemmän lyhyempiin sessioihin, mikäli aika ei riitä yhtäjak-soisesti harrastaa pidempään. Säännöllisyys on kaiken A ja O.
Harrasta sitä liikuntaa mistä pidät. Kaikkien ei esimerkiksi tarvitse eikä pidä tykätä kuntosaliharjoittelusta. Lihaskunto kun voi harjoittaa missä vaan, sisällä, ulkona, kuntosalilla, metsässä vaikka peräkammarissa.
Vaikka liikuntainnostusta ei olisi tullut sinulle äidinmaidossa, eikä liikuntakärpänen ole päässyt puraisemaan, ei peli ole suinkaan menetetty. Esimerkkinä voin kertoa, että oli aikoja nuoruudessa, jolloin ei mikään liikunta kiinnostanut, moni laji oli traumaattisten koulukokemusten jälkeen jättimäisiä inhokkeja. Silti, monesta inhokista on tullut minulle aikuisena, vuosien vieriessä, rakas laji. Jopa pallosilmänkin olen huomannut löytyneen jollain tapaa, vaikka koulussa minut valittiin aina viimeisenä koulun urheilutunneilla pesikseen ym. palloilulajeihin.
Pystyvyyden tunne on nyt aikuisena ollut hyvä kannustin harrastaa liikuntaa. Se tunne, kun esimerkiksi välilevyn luiskahduksen jälkeen vihdoin kykenin lähteä kivuitta kävelemään, sitten hölkkäämään, ja myöhemmin jopa juoksemaan. Se ilo, kun kuluneen polvinivelen oireilu vaihtui kivuttomiin polvin tehtäviin raskaisiinkin lihaskuntoharjoitteisiin ja jälleen lenkkeilyn pariin. Tämä saatiin aikaiseksi mm. ajoissa aloitetulla maltillisella pienien painojen treenillä ja rauhallisilla, ei liian usein tapahtuvilla lenkeillä sekä painonhallinnalla.
Liian moni luovuttaa siinä vaiheessa, kun saa jonkin diagnoosin, vaikka silloin pitäisi pyrkiä oman kunnon ja kivun ehdoilla eteenpäin maltilla ja määrätietoisuudella. Osalla jää lääkäriin hakeutuminenkin liian myöhäiseksi. Uskon, että kaikille löytyy oma, mieleinen tapa liikkua, jos vain vähänkin on halua aloittaa ja etsiä omaa kivaa lajia. Apua kivuttomaan tai kivuttomampaan liikunnan harrastamiseen löytyy vaikka minulta.
Minun omat liikuntaharrastukset sekä oma liikuntafilosofiani ohjatessani asiakkaita, on terveys edellä meneminen sekä se, että liikkumisen olisi oltava edes vähän (tai paljon ) kivaa 🙂
Pidetään hauskaa liikkumalla, yhdessä tai itsekseen!
Mitäpä jos aloittaisit omanlaisen liikunnan harrastamisen vaikka tänä kesänä? Mikä sinua estää?
Useissa lähteissä hyvinvointiin lasketaan kuuluvan ravinto, lepo, liikunta ja henkinen hyvinvointi. Kutakin osa-aluetta jokainen painottaa eri tavalla erilaisten elämänvaiheiden aikana. Moni meistä kuitenkin laittaa muiden hyvinvoinnin omansa edelle, jopa siinä määrin, että kun elämä mahdollistaisi jo itsestä huolehtimisen paremmin, ei sitä osata tehdä silloinkaan.
Minun hyvinvoinnin perusta on terveellinen ravinto, herkkuhetkiä unohtamatta. Lisäksi koetan keskittyä riittävään lepoon ja minun näköiseen ja juuri minulle sopivaan liikuntaan. Kun nämä palikat ovat kunnossa, on helpompi saada päänuppikin voimaan hyvin. Nykyään ei ole suurempia kipuja missään kohtaa kehoa ja olo on vahva ja jaksava. Olen omakohtaisesti todennut, että jos kroppa ei saa tarpeeksi ravitsevaa ja monipuolista ravintoa, ei jaksa olla arkena aktiivinen, saati harrastaa liikuntaa, ei palaudu töistä ja liikunnasta, puhti on poissa ja nukkuminenkin on vaikeaa. En kuitenkaan elä yltiöpäisen terveellisesti, ehkä noin 70 – 80 % on terveellistä toimintaa, loput 20-30% on sitten herkuttelua ja /tai muuten ei niin terveellistä touhua.. 🙂
Minulla ei ole pyrkimystäkään olla langanlaiha, tai lihaskimppu, mutta haluan olla terve, kohtuu vahva ja kivuton. Olen kärsinyt aikoinani pitkään kroonisista kivuista, kunto on romahtanut nollaan enkä jaksanut muuta kuin raahautua työpäivän loppuun, jonka jälkeen kaaduin lopen uupu-neena sohvaan ja nukuin miltei koko illan.
Tiedän ettei pelkkä tieto ei auta ketään voimaan paremmin, siihen tarvitaan omasta itsestä tulevaa halua tehdä itsellesi hyvää. Kannettu vesi ei kaivossa kestä, eikä toisen kaatama tieto auta pätkääkään, jos itsellä ei ole halua tehdä mitään, pieniäkään muutoksia. (Sillä pienilläkin valinnoilla on suuri merkitys.)
Arvosta itseäsi, puhuttele itseäsi myönteisesti, älä moiti ja vähättele, ethän niin tee parhaalle ystä-vällesikään. Sinä riität, Sinä olet arvokas!
Haluatko tehdä pieniä muutoksia elintapoihisi? Haluatko Sinä itsellesi hyvää? Ihan oikeasti?
Hyvinvointi ei ole rakettitiedettä eikä kieltäymysten kivikkoinen tie… 🙂 🙂
Moi, ilokseni voin ilmoittaa, että olen saanut 28.5.2021 toisen koronarokotuksen! Olen siis entistäkin turvallisempaa seuraa, jos tarvitset, hierontaa, fysioterapiaa tai vaikkapa terveys/personal trainer-valmennusta.
Kuinkahan moni näinä korona-aikoina on ’hurahtanut’ patikointiin? Minä olen yksi ’hurahtaneista’. 🙂
Patikoida voi lyhyitä pätkiä ilman sen suurempia varusteita, mutta lyhyenkin patikoinnin tekee mukavammaksi ja turvallisemmaksi kunnon kengät, jotka tukevat nilkkaa. Sen opin aivan sananmukaisesti kantapään kautta viime syksynä. Onnistuin entisillä, hieman huterilla kengillä saamaan aivan valtaisat rakot kantapäihin ensimmäisillä patikointireissuilla!
Myös juotavaa on hyvä olla matkassa lyhyemmälläkin patikointiretkellä. ’Vesi vanhin voitehista’ oli äitivainaalla tapana sanoa, lisäksi kahvia tai teetä ja voileipää, jos mielit olla reissussa hieman pidempään.
Itse tykkään joko muutaman tunnin – puolen päivän retkistä, tai koko päivän kestävistä pidemmistä patikoinneista. Mieltäni kiehtoo myös päästä joskus yön yli vaelluksille ja yöpyä joko teltassa tai eräkämpällä. Enää puuttuu yhtä innokas kaveri yönylireissulle.
Kolme hyvää syytä aloittaa patikointi:
näät paikkakuntia eri näkökulmasta kuin tavallisesti ja aivan ihania, henkeäsalpaavan kauniita maisemia
tutustut luontevasti uusiin ihmisiin, jotka jakavat saman kiinnostuksen kohteen sinun kanssasi
luonto rauhoittaa mieltä, sielu lepää, arjen potutukset jää jonnekin kauas, pois mielestä Oletko Sinä yksi patikointiin villiytyneistä ihmisistä? Millaisista retkistä tykkäät eniten? Mikäli et ole vielä asiaan vihkiytynyt, mutta mieluilisit aloittaa, kaipaisitko aloitusreissulle patikkaseuraa?
Tmi Tuula Issakainen 